Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt
Näinhän se on, ja aina tulee olemaan. Hallituksessa on työväenlaulut ollut viimeaikoina hieman vähemmän edustettuna. Niiden sijaan on kyllä hallitus on vihellellen kurmuuttanut palkansaajia.
Heti hallitusohjelman julkistuksessa keväällä 2015 oli selvää, että tämä hallitus parkitsee palkansaajan selkänahan. Säästöjä työttömyysturvaan, yhteiskuntasopimus ja siitä seurannut kilpailukykysopimus ja julkisten alojen lomarahaleikkaukset. Ja nämä taisivat olla vaan alkusoittoa.
Kilpailykykysopimuksen yhteydessä hallitus lupasi, että palkansaajien ja työttömien asemaan ei tule uusia kurjistuksia. Hallitus petti tässä asiassa niin työssäkäyvät kuin työttömätkin. Aktiivimalli runnottiin hallituksen toimesta keväällä 2018 läpi, ja kesällä 2018 alkoi hallituksen puheet alle 30-vuotiaiden aseman heikennyksestä työelämässä, ja alle 20 hengen yrityksissä irtisanomisen helpottaminen.
Uhkauksia, kiristystä ja katteettomia lupauksia. Sitä tämä hallituskausi on pitänyt sisällään. Porvarihallitus on ottanut kaiken ilon irti vallastaan. Elinkeinoelämän keksusliittokin irtaantui jo taannoin neuvottelupöydistä: Miksi suotta neuvottelemaan työmarkkinajärjestön kanssa, kun asiat saa helpommin läpi esittämällä ideat suoraan Suomen hallitukselle.
Asiat ei muutu parempaan muuten kuin tarttumalla toimeen. Suurimmat työelämään vaikuttavat asiat määrittää laki. Nyt on aika palkansaajilla kerätä yhteinen rintama, ja äänestää Suomen johtoon hallitus, joka tukee sopimusyhteiskuntaa, reilua työmarkkinapolitiikkaa ja kestävää kehitystä laajalla rintamalla. Poistamalla epävarmuutta työelämästä luomme kasvun edellytykset. Vakaa työmarkkina houkuttelee investoimaan, ja kuluttajien luottamus talouteen kasvaa.
Demokratiassa on se mahtava piirre, että pääoma ja raha ei ratkaise vaalien tulosta. Vaikkakin työnanatajajärjestöillä etupiireineen on huomattavasti suuremmat rahat käytössään vaalikampanjoissa, on Suomessa kuitenkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. On huojentavaa, että työläisen ja porvarin ääni on samanarvoinen vaaleissa.
Meitä palkansaajia vaan on enemmän.
Heti hallitusohjelman julkistuksessa keväällä 2015 oli selvää, että tämä hallitus parkitsee palkansaajan selkänahan. Säästöjä työttömyysturvaan, yhteiskuntasopimus ja siitä seurannut kilpailukykysopimus ja julkisten alojen lomarahaleikkaukset. Ja nämä taisivat olla vaan alkusoittoa.
Kilpailykykysopimuksen yhteydessä hallitus lupasi, että palkansaajien ja työttömien asemaan ei tule uusia kurjistuksia. Hallitus petti tässä asiassa niin työssäkäyvät kuin työttömätkin. Aktiivimalli runnottiin hallituksen toimesta keväällä 2018 läpi, ja kesällä 2018 alkoi hallituksen puheet alle 30-vuotiaiden aseman heikennyksestä työelämässä, ja alle 20 hengen yrityksissä irtisanomisen helpottaminen.
Uhkauksia, kiristystä ja katteettomia lupauksia. Sitä tämä hallituskausi on pitänyt sisällään. Porvarihallitus on ottanut kaiken ilon irti vallastaan. Elinkeinoelämän keksusliittokin irtaantui jo taannoin neuvottelupöydistä: Miksi suotta neuvottelemaan työmarkkinajärjestön kanssa, kun asiat saa helpommin läpi esittämällä ideat suoraan Suomen hallitukselle.
Asiat ei muutu parempaan muuten kuin tarttumalla toimeen. Suurimmat työelämään vaikuttavat asiat määrittää laki. Nyt on aika palkansaajilla kerätä yhteinen rintama, ja äänestää Suomen johtoon hallitus, joka tukee sopimusyhteiskuntaa, reilua työmarkkinapolitiikkaa ja kestävää kehitystä laajalla rintamalla. Poistamalla epävarmuutta työelämästä luomme kasvun edellytykset. Vakaa työmarkkina houkuttelee investoimaan, ja kuluttajien luottamus talouteen kasvaa.
Demokratiassa on se mahtava piirre, että pääoma ja raha ei ratkaise vaalien tulosta. Vaikkakin työnanatajajärjestöillä etupiireineen on huomattavasti suuremmat rahat käytössään vaalikampanjoissa, on Suomessa kuitenkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. On huojentavaa, että työläisen ja porvarin ääni on samanarvoinen vaaleissa.
Meitä palkansaajia vaan on enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti